BLOGI kengistä ja kengäntekijöistä

 

Tarinoita kenkiemme alkulähteeltä

Timo Leppänen tuntee nahan. Hän on pisimpään Pomarilla työskennellyt kengänteon ammattilainen. Viisitoistavuotiaana Timo ehti mennä koulun jälkeen kesätöihin rakennuksille vuonna 1970. Pian Timon setä ja Pomarfin Oy:n perustaja Toivo Leppänen tuli käymään heillä kotona, ja tokaisi: ”Mitä se poika siellä käy, tulee meille töihin”. Niinpä Timo aloitti leikkuuosastolla ja siitä on nyt 46 vuotta! Rautaisessa kunnossa olevasta Timosta ei sitä kyllä uskoisi, vuosittaisessa Kahe Silla-juoksussa elokuussa hän pesi kaikki nuoremmat Team Pomar-kilpakumppaninsa!

Vuonna 1981 Toivo antoi Timon vastuulle koko leikkuuosaston ja nahkavaraston hoidon. Yhdessä ostajan kanssa Timo vastaa Pomar-nahkojen laadusta ja siitä, että käyttämämme materiaalit toimivat Pohjolan olosuhteissa. Nahka on kenkätehtaan tärkein raaka-aine ja hyvän nahan varmistaminen on kenkätehtaalle ykkösasioita.  Nahka on luonnonmateriaali, jonka ominaisuuksiin vaikuttavat monet tekijät. Laadukkaiden valmistajien ja sopivien nahkatyyppien löytäminen sekä tasaisen laadun ylläpitäminen vaatii syvällistä osaamista ja laatuun sitoutumista. Timo kiertää nahkatoimittajiemme luona tarkastamassa nahkaerät ja ohjeistamassa heitä siitä, millaista nahkaa Pomar-tuotteisiin tarvitaan. Ammattitaito syntyy kokemuksesta ja sitä Timolta todella löytyy.

Millaista on hyvä kenkänahka, miten se valmistetaan ja mitä vaaditaan GORE-TEX-kengän nahalta? Timo on paras henkilö kertomaan.

-Kaikki alkaa laadukkaasta raakavuodasta, huonolle vuodalle et voi tehdä hyvää nahkaa, kertoo Timo. Jotta saadaan hyvä raakavuota, on eläimen voitava hyvin. Parhaat vuodat löytyy Euroopasta, mutta tänä päivänä laadukkaan raakavuodan saatavuus on yhä haastavampaa. Koska kenkänahka on ruokatuotannon sivutuote, vaikuttaa lihansyönnin väheneminen myös saatavilla olevan raakavuodan määrään. Kehittyvien talouksien kasvava kulutus lisää myös nahan tarvetta, yhä useampi kiinalainen haluaa nahkasohvan, nahalla verhoillun autonsisustan tai merkkikäsilaukun. Kemianteollisuuskin on alkanut käyttää nahkaa raaka-aineenaan. Nahka on siis erittäin kysyttyä ja siitä hyödynnetään kaikki osat.

-Raakavuodan lisäksi tärkein tekijä on parkitus. Nahkatehtaiden parkitustavat ja reseptit ovat jokaisella omat. Jokainen nahkatyyppi tarvitsee omanlaisen parkituksen, rummutuksen ja viimeistelyn. Nahanvalmistus on pitkä prosessi, johon vaikuttaa moni tekijä vedestä alkaen. Laadukas valmistaja tuntee vuotansa, prosessinsa ja niihin vaikuttavat tekijät, ja pystyy tekemään tasalaatuista nahkaa vuodesta toiseen. Tärkeintä on valmistajan sitoutuminen laatuun ja asiakassuhteeseen. Ajan mittaan parhaat valmistajat ovat seuloutuneet ja tiedämme kenen nahkoihin voimme luottaa. Silti on tärkeää käydä paikan päällä ja tuntea tekijät, Timo toteaa. Nykyään kiinnitämme myös entistä enemmän huomiota siihen, että nahan valmistus on tehty mahdollisimman ekologisesti. Hyvä esimerkki tästä on saksalainen Heinen jonka hienoja TERRACARE –nahkoja käytämme Pomar-mallistossa.

-Hyvä kenkänahka on pehmeää ja joustavaa, mutta myös tiivistä ja ryhdikästä. Se ei saa olla irtopintaista ja nahan pinnan tulee palautua käytön jälkeen. Laadukas haljasmokka on tiivistä, pehmeää, tasalaatuista ja sen värit ovat syviä. GORE-TEX –tuotteisiin tarvitaan ihan omanlaiset nahat. Nahkojen on täytettävä tiukat vaatimukset ja jokainen nahkatyyppi testataan W.L.Gore Ltd:n toimesta. GORE-TEX nahka ei saa imeä eikä kuljettaa vettä, vaan sen on oltava täysin vedenkestävä ja vettä imemätön vähintään kaksi tuntia. GORE-TEX kengissä voi siis huoletta seisoa syvässä vesilätäkössä ilman että jalat kastuu tai nahka vettyy. Tämän lisäksi nahan on selvittävä hengittävyystestistä. Yhdistelmä on haastava ja kaikki nahanvalmistajat eivät tähän pysty, kertoo Timo. Hyvin parkittu ja laadukkaalle vuodalle tehty nahka kestää käyttöä ja pysyy hyvännäköisenä pitkään kun kenkiä hoidetaan ja säilytetään oikein.  Pidän kunnia-asiana sitä, että Pomar-nahan laatu on vertailukelpoinen kaikkein laadukkaimpien kilpailijoidemme kanssa.


Timo


 


Jarno ja Päivi Fonsén ovat Pomarin ruorissa, Jarno toimitusjohtajana ja Päivi vastaa taloudesta. Päivin vanhemmat perustivat Pomarfin Oy:n vuonna 1960. Tänään omassa tehtaassa Viron Pärnussa valmistetaan lähes 200 000 paria kenkiä vuodessa reilusti yli sadan osaavan kengäntekijän voimin ja perheyrityksen toiminnassa on mukana jo kolmaskin polvi. Maailma ympärillä on muuttunut reilussa viidessäkymmenessä vuodessa, ja niin on yrityskin. Aina on katsottu lujasti eteenpäin ja rohkeasti lähdetty kehittämään uutta. Niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu. Pitää katsoa eteenpäin ja mennä rohkeasti kohti uutta unohtamatta juuriaan. Vuosien varrella on nähty nousuja ja laskuja, Jarno ja Päivi jos ketkä osaavat kertoa mikä on matkan varrella koettu!

- Olemme itse olleet nyt 30 vuotta mukana Pomarfinin toiminnassa ja nähneet miten vuosien varrella teollisuus on kadonnut, ei vaan Suomesta vaan koko Euroopasta. Enää vain 3% maailman kengistä valmistetaan Euroopassa. Olemmekin syystä ylpeitä siitä, että olemme hyvissä voimissa edustamassa tätä ”katoavaa kansanperinnettä” ja mielellämme esittelemme tehdastamme asiakkaillemme.

- Vuosien varrella, kun tätä pudotuspeliä alalla on käyty, kysyi joku meiltä jossain vaiheessa, että onko siinä eroa onko ruumiskasan keskellä vai päällä? Meillä on kuitenkin koko ajan ollut luja usko siihen, että kun tekee työtä kovasti, fiksusti ja sydämellä, löytyy se tie, jolla voi kannattavasti jatkaa tätä suvun perinnettä, toteaa Jarno

- Itse asiassa Pomar on nuori yritys, jos minulta kysytään, sillä vanhempani aloittivat kenkien tekemisen yhdessä yhden ulkopuolisen työntekijän kanssa kaksi kuukautta ennen kuin minä synnyin, kertoo Päivi nauraen.  

- Kenkien tekeminen ja yrityksen perustaminen oli heille niin kaikki kaikessa, että kun esimerkiksi äitini synnytys alkoi, käski isä äidin mennä linja-autolla synnyttämään, jotta hän sai jatkaa töitään!  Me emme varmasti ole tehneet ihan niin paljon töitä, mutta sanoi meidän Verneri-esikoinenkin, kun odotti malttamattomasti pienintä sisarustaan Fannia syntyväksi, että voisitko äiti mennä huomenna lauantaina synnyttämään, niin siihen ei sitten kuluisi työpäivääkään.

Päivi ja Jarno