Perheyrityksen toiminnassa on mukana jo kolmas polvi

Kirjoittaja Woolman Oy,

Jarno ja Päivi Fonsén ovat Pomarin ruorissa, Jarno toimitusjohtajana ja Päivi vastaa taloudesta. Päivin vanhemmat perustivat Pomarfin Oy:n vuonna 1960. Tänään omassa tehtaassa Viron Pärnussa valmistetaan lähes 200 000 paria kenkiä vuodessa reilusti yli sadan osaavan kengäntekijän voimin ja perheyrityksen toiminnassa on mukana jo kolmaskin polvi. Maailma ympärillä on muuttunut reilussa viidessäkymmenessä vuodessa, ja niin on yrityskin. Aina on katsottu lujasti eteenpäin ja rohkeasti lähdetty kehittämään uutta. Niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu. Pitää katsoa eteenpäin ja mennä rohkeasti kohti uutta unohtamatta juuriaan. Vuosien varrella on nähty nousuja ja laskuja, Jarno ja Päivi jos ketkä osaavat kertoa mikä on matkan varrella koettu!

- Olemme itse olleet nyt 30 vuotta mukana Pomarfinin toiminnassa ja nähneet miten vuosien varrella teollisuus on kadonnut, ei vaan Suomesta vaan koko Euroopasta. Enää vain 3% maailman kengistä valmistetaan Euroopassa. Olemmekin syystä ylpeitä siitä, että olemme hyvissä voimissa edustamassa tätä ”katoavaa kansanperinnettä” ja mielellämme esittelemme tehdastamme asiakkaillemme.

- Vuosien varrella, kun tätä pudotuspeliä alalla on käyty, kysyi joku meiltä jossain vaiheessa, että onko siinä eroa onko ruumiskasan keskellä vai päällä? Meillä on kuitenkin koko ajan ollut luja usko siihen, että kun tekee työtä kovasti, fiksusti ja sydämellä, löytyy se tie, jolla voi kannattavasti jatkaa tätä suvun perinnettä, toteaa Jarno

- Itse asiassa Pomar on nuori yritys, jos minulta kysytään, sillä vanhempani aloittivat kenkien tekemisen yhdessä yhden ulkopuolisen työntekijän kanssa kaksi kuukautta ennen kuin minä synnyin, kertoo Päivi nauraen.

- Kenkien tekeminen ja yrityksen perustaminen oli heille niin kaikki kaikessa, että kun esimerkiksi äitini synnytys alkoi, käski isä äidin mennä linja-autolla synnyttämään, jotta hän sai jatkaa töitään! Me emme varmasti ole tehneet ihan niin paljon töitä, mutta sanoi meidän Verneri-esikoinenkin, kun odotti malttamattomasti pienintä sisarustaan Fannia syntyväksi, että voisitko äiti mennä huomenna lauantaina synnyttämään, niin siihen ei sitten kuluisi työpäivääkään.